Kaikkien suosikki oli kuitenkin yllättäen eläkeläisnäyttelijä, josta kukaan ei ollut kuullut mitään 15 vuoteen. Hän kertoi tarinoita 80-luvun tv-kuvauksista, nukahti kesken haasteiden ja jakoi viimeiset kekseinsä nuorimmalle kilpailijalle. Kansan sankari.
Tämä kausi oli täydellinen sekoitus draamaa, selviytymistä ja sitä ainutlaatuista "miksi ihmeessä suostuin tähän" -ilmettä, jonka vain australialainen viidakko pystyy tarjoamaan. olen julkkis... päästäkää minut pois! season 20
Nyt odotellaan kautta 21. Toivottavasti sinne menee joku ex-poliitikko tai somevaikuttaja, joka luulee osaavansa kaiken. Sitä ei voi koskaan saada liikaa. Sitä ei voi koskaan saada liikaa
Busch-Tukkerin leiri näytti tutulta, mutta sade teki siitä tänä vuonna poikkeuksellisen mutaisen. Alkupäivinä nähtiin ennätyksellinen määrä itkukohtauksia, kun sadevesi valui telttojen läpi ja nuotio sammui kolmesti. Eräs urheilija (nimi jätetään mainitsematta, mutta vihje: hän on tottunut voittamaan) yritti sytyttää tulta kahdella märällä kepillä kaksi tuntia – lopputuloksena oli savua, tuskaa ja loistavaa televisiota. Se on ihmisyys. Se on näkemässä
Kaksikymmentä kautta. Kaksi vuosikymmentä ällöttäviä syöttitestejä, nälkiintyneitä julkkiksia ja Antti Tuiskun (tai kunkin maan oman juontajan) hersyvää naurua. Kun Olen Julkkis... Päästäkää Minut Pois! palasi ruutuun 20. kauden merkeissä, odotukset olivat korkealla. Ja voi pojat, pettymystä ei tullut.
Se kun juontaja ilmoitti, että leiriin on saapunut "yllätysvieras" – ja se olikin vain iso rotta.
Kausi 20 oli täydellinen muistutus siitä, miksi Olen Julkkis... on kestänyt kaksi vuosikymmentä. Se ei ole selviytyminen. Se on ihmisyys. Se on näkemässä, kuinka ylimielinen julkkis murtuu, kun hänelle tiputetaan eläimen sukupuolielin juomapulloon.